lauantai 25. helmikuuta 2012

Suklaaunelma tv:stä

Olen taas tuijotellut innoissani telkkaria, kun sieltä tulee ainakin kaksi kiinnostavaa ohjelmaa. Master Chefin ja Top Chefin lisäksi muita ruokaohjelmia en juuri seuraa, kiinnostavia draamasarjoja sitäkin enemmän. Mutta koska tämä on ruokablogi, ehkä siihen ruokaan kannattaisi keskittyä enemmän.

Kirjoitin jo mainittujen sarjojen ensimmäisellä tuotantokaudella oman arvioni, mikä pitää monelta osin edelleen paikkansa. Master Chefissä häiritsee edelleen leikkaus, mutta nauhoitettuna seurattuna voi onneksi kelata kaikki "katkon jälkeen"-paljastusosuudet ja muut turhat pois. Osa kilpailijoista on ärsyttävämpiä kuin toiset, mutta omaa suosikkiani en ole vielä ehtinyt valita.

Top Chefissä ollaan jo loppusuoralla, jäljellä on enää neljä parasta. Eniten tykkään nuoriso-osastosta, mutta tosi kovatasoista porukkaa siellä taas on. Eikä toisaalta ihme, kun osalla kilpailijoista on jo omat Michelin-tähden ravintolansa.

Tv-kokkikilpailuissa mielestäni parasta ovat reseptit ja mahdollisuus itsekin oppia jotain ruuanlaitosta. Ihan aloittelevat ruuanlaittajat tuskin saavat sarjoista niin paljon irti, päinvastoin joku saattaa turhautuakin siihen, miten vaikealta ruuanlaitto vaikuttaa. Viimeisimmässä Master Chefissä olikin sellainen annos, jota on monimutkaisuudestaan huolimatta pakko kokeilla joskus: