Silakkakin on kala

Suomalaisten kalan kulutus on viime vuosina kasvanut. Hyvä sinänsä, mutta suurimman osan kulutuksen kasvusta selittää ulkomainen kala, etenkin kasvatettu lohi:

15 syödystä kalakilosta 5,6 kg on kotimaista ja 9,4 kg tuontikalaa. Kotimaisista kaloista suosituin on kotimainen kasvatettu kirjolohi (1,3 kg) ja seuraavina silakka (0,9 kg), muikku (0,8 kg), hauki (0,7 kg) ja ahven (0,6 kg).
Tuontikalojen ykkönen on kasvatettu lohi (2,2 kg) ja seuraavina tonnikalasäilyke (1,5 kg), kasvatettu kirjolohi (1,4 kg) sekä silakka- ja sillisäilykkeet (1,1 kg).
Viimeisten viiden vuoden aikana kotimaisen kirjolohen kulutus on vähentynyt ja tuontilohen ja –kirjolohen sekä tonnikala-, silakka- ja sillisäilykkeiden käyttö lisääntynyt.

Suurin ongelma mielestäni tässä on tuotannon kestämättömyys ja eettisyys, tai sen puute. Kasvatettuun loheen liittyy monenlaisia ongelmia, joista pienin ei ole se, että kassilohelle syötetään moninkertaisesti ihmisravinnoksikin kelpaavaa kalaa, koska ihmiset syövät mielummin sitä lohta kuin vaikka ahventa. Tonnikalasta en viitsi edes aloittaa. Tarkemmin hyviin ja huonoihin kaloihin voi perehtyä WWF:n kalaoppaassa, mutta oppaan ohjeet on tiivistetty myös kolmeen teesiin: Osta ensisijaisesti:
1. kotimaista kalaa, 2. pienikokoisia lajeja, 3. MSC-merkittyä kalaa.

Lohen suosion voi itsekin havaita ruokakaupassa. Lähes kaikki tarjolla oleva kala on lohta, jota on viime vuosina oikein hyvin tuotteistettu esim. marinoiduiksi lohisuikaleiksi (?!), jotka on helppo heittää vakuumista pannulle ja mummonmuusin seuraksi. Alan näkyvimmillä tuottajilla, Kalaneuvoksella ja Hätälällä on myös kotimaisesta kalasta valmistettuja tuotteita, mutta suurin osa niistä löytyy vain kalatiskiltä. Miksi?

Suurin syy kotimaisen kalan huonoon saatavuuteen on varmaankin säilyminen ja jakelukanavien puute. Tuoretta kalaa saa lähinnä tiskiltä. Myös kysyntä on vähäistä, mikä johtuu ehkä eniten ihmisten asenteista. Kala koetaan ehkä kalliiksi ja vaikeaksi. Vaikeutta on pyritty helpottamaan sillä, että tarjolla on yleensä täysin käsiteltyjä fileitä, mikä taas nostaa kalan hintaa. Itse taas haluaisin ostaa kokonaisen kalan, jotta voisin opetella sen käsittelyä ja keittää rääppeistä liemen. Mutta minua kiinnostaakin ruokani alkuperä ja nysväily.

On kuitenkin olemassa ratkaisu: silakkafileet. Se on pienikokoista, kotimaista ja vapaana kasvanutta. Niitä näkee joskus erikoistarjouksena lähikaupoissakin. Silakkaa en ole koskaan nähnyt myytävän yli kymmenellä eurolla kilo, yleisin hinta on seitsemän euron nurkilla ja joskus näkee tarjouksessa vitosella kilo. Hinta pyörii siis jossain jauhelihan nurkilla, eikä valmistaminenkaan ole sen vaikeampaa. Halvalla hinnalla silakkaa voi myös ostaa enemmän ja pakastaa pienemmissä annoksissa, eikä se siitä kärsi. Valmistaminenkin on helppoa: fileet voi läiskiä pannulle ja vähän suolaa perään, jos haluaa päästä helpolla. Itse nautin yleensä silakkani pihveinä.

Silakkapihvit

silakkafileitä
kananmuna (kaksi, jos teet paljon pihvejä)
korppujauhoja
vehnäjauhoja
suolaa, pippuria
tilliä, ruohosipulia tai muita mausteita maun mukaan (muttei liikaa)

Tee työpöydälle leivitysketju kolmesta lautasesta, joille ensimmäiselle laitat vehnäjauhoa, toiselle kananmunaa ja kolmanteen korppujauhoja. Voit laittaa suolan, pippurin ja yrtit joko fileiden lihapuolelle tai sekoittaa ne kananmunaan, kuten itse teen. Ota kaksi suurinpiirtein samankokoista filettä ja laita ne vastakkain, nahkapuolet ulospäin. Pyörittele pihvi vehnäjauhoissa:


Sitten kananmunassa ja korppujauhoissa:


Ja iske pannulle paistumaan voissa, keitä pottuja kaveriksi:


Lautaselle vielä jotain rehuntapaista, tässä tapauksessa punakaalia, ja ai että on hyvää!

Silakasta voi pihvin lisäksi tehdä vaikka laatikoita tai säilykkeitä, tai maustaa sitä erilaisilla kastikkeilla. Mielestäni sen hento maku kuitenkin kärsii liiasta maustamisesta, tai esim. siitä, että silakkaa tarjoillaan tomaattikastikkeessa. Se tekee kalasta ehkä vähän haasteellisen suurtalouskeittiöille, mutta kotona valmistaminen on yllättävän helppoa. Leivitystä voi myös vaihdella makunsa mukaan, jotkut käyttävät korppujauhon sijasta hapankorppumuruja tms. Itse tosin kerran kokeilin leivittämistä ruisjauhoon, ja sen maku peitti kalan alleen.

Jälkkäriksi nautin kalanruokaa. Minun piti ostaa K-marketista Nordic Water Peacea, koska siitä piti lahjoittaa 15 senttiä Itämeren suojeluun(ihan puhtaasti olivat jäätelömotiivini ympäristönsuojelussa!). Vaikka olin liikkeellä maaliskuun puolella, jolloin kampanja oli vielä voimassa, ei Mestarissa ollut itämerijätskiä. Päädyin siis toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon, Phish Foodiin.